ISWN on kaikella todennäköisyydellä Tiffany Aching -sarjan viimeinen kirja – Pratchett on sairastanut Alzheimerin tautia jo jonkin aikaa, ja kirjoittaa nykyään kirjansakin sanelukoneen kautta. Seuraavaksi aion lukea Unseen Academicalsin – saa nähdä, tekeekö se samanlaisen päätöksen velhokirjoille.

Tiffany Aching -kirjat keskittyvät paljolti kuvaamaan noitien roolia Kiekkomaailman yhteiskunnassa, ja näin systeemiälyn kannalta katsottuna noidat ovat mitä systeemiälykkäimpiä toimijoita. Kiekkomaailman noita tekee mitä täytyy, koska muut eivät ole valmiita tekemään sitä, ja varmistaa että vaikeatkin asiat saadaan hoidettua.

I Shall Wear Midnight ei ole tarinana aivan Pratchettin parhaimmistoa, mutta kuitenkin hyvin kohottava kokemus. Kirja oli ilo lukea loppuun, ja se jätti jälkeensä innostavan ilmapiirin – halun kehittyä ihmisenä, joka on läsnä, ja kykenee välittämään ja edistämään toisten ihmisten hyvinvointia jokapäiväisessä elämässä.

Hienot teoriat ja syvälliset ajatukset ovat loppujen lopuksi aika turhia, jos ne eivät aiheuta kunnollista impaktia todelliseen toimintaan. Jos haluan edistää toisten ihmisten hyvinvointia, sen pitäisi tapahtua ennen kaikkea tässä päivässä, ja jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa. Ero on vähän kuin systeemiajattelun (ST) ja systeemiälyn (SI) välillä. Toinen on teoria, jota sovelletaan silloin kun sille nähdään tarvetta, ja toinen ehkä enemmän elämänfilosofia, joka vaikuttaa aina.

Muutamia lainauksia:

“The reward you get for digging holes is a bigger shovel”

“You’ve taken the first step.” “There’s a second step?” said Tiffany. “No; there’s another first step. Every step is a first step if it’s a step in the right direction.””

Eivät huonoja asioita, mutta jotain mikä kannattaa pitää mielessä. Kun kohtaan ja peittoan haasteita, se tarkoittaa, että olen valmis isompiin haasteisiin. Elämässä ei ole loppuvastustajaa, jonka peittoamisen jälkeen kaikki rullaisi helposti eteenpäin, vaan vastaan generoituu aina uusia, erilaisia, ja – jos paloa riittää – vaikeampia haasteita. Ja tästä minun kannattaa oppia nauttimaan.

“And what are my weapons? she thought. And the answer came to her instantly: pride. Oh, you hear them say it’s a sin; you hear them say it goes before a fall. And that can’t be true. The blacksmith prides himself on a good weld; the carter is proud that his horses are well turned out, gleaming like fresh chestnuts in the sunshine; the shepherd prides himself on keeping the wolf from the flock; the cook prides herself on her cakes. We pride ourselves on making a good history of our lives, a good story to be told.”

Ylpeys on hyvin tehokas keino “saada oma systeemi käyntiin”, Esan sanoin. Jos olen aiheellisesti ylpeä jostain mitä teen, teen sen jatkossakin huolella – ja saan nautintoa siitä. Ylpeys ei tietenkään tarkoita sitä, että minun pitäisi asettua toisten ihmisten yläpuolelle, mutta kun koen tekeväni hyvää työtä, voin myöntää sen suoraselkäisesti.